TUOTANTO & TEKNIIKKA

Pintakäsittelyjen ominaisuuksista

Lattiamateriaalia valittaessa aitoon puuhun voidaan päätyä monesta syystä, vaikkapa luonnollisuuden, perinteisyyden, miellyttävän tunnun, ekologisuuden, elävyyden tai kauniin patinoitumisen vuoksi. Pintakäsittelyn tuiisi tukea puun hyviä ominaisuuksia, kuitenkin sallien helpon ylläpidon ja lattian pysymisen kauniina mahdollisimman kauan. Puun pintakäsittelyyn on lukuisia vaihtoehtoja, joiden vertailussa tulee painottaa omia edellytyksiä eri ominaisuuksien välillä.
vertailutaulukko öljy
Lattiaöljy
Lattiaöljylle on ominaista puun solukon kyllästäminen niin, että pintaan ei jää kalvoa, vaan puu tuntuu käsittelyn jälkeen puulta. Kun pintaa ei suojata kalvolla, puu joutuu itse ottamaan vastaan kulutuksen. Mutta onko se huono asia? Mikään puu millään pintakäsittelyllä ei pärjää kestävyydessä kaakelille tai luonnonkivelle. Puun luonne on ikääntyä ajan ja käytön myötä, kertoa ikänsä ja olla siitä ylpeä. Öljyjen tehtävä on pitää puun pintahuokoset kyllästettyinä, jotta ne ottaisivat vastaan kuormituksen tehokkaammin sekä vaikeuttaisivat lian ja roiskeiden imeytymistä puuhun. Öljyllä käsitelty lattia patinoituu käytössä ja sen huoltovälin voi kukin itse valita. Jos värikäsittely halutaan pitää mahdollisimman yhtenäisenä, huolto parin vuoden jälkeen voi olla paikallaan alueilta, joilla on eniten kuljettu. Toinen valitsee lattialleen vapaan ikääntymisen ajattomaksi, mahdollisimman luonnolliseksi puupinnaksi. Tällöin riittää normaali lattianpesu silloin tällöin öljyn kanssa yhteen sovitetuilla pesuaineilla. Mahdollisesti öljyttyä lattiaa ei kuitenkaan tarvitse enää koskaan hioa, jos sen ilmettä ei haluta radikaalisti muuttaa.

Öljyistä valtaosa toimii imeytymällä puuhun niin syvälle kuin ylettyvät. Tällainen on ollut vallitseva ja Euroopassa kauan suuressa suosiossa ollut puulattioiden käsittelymenetelmä. Uusinta alalla on nanotekniikkaan perustuva öljy, joka vaikuttaa puun pintakerroksessa reagoiden sen molekyylien kanssa. Tuotteella on muutama etu: Se antaa hyvän suojan kulutusta ja lian imeytymistä vastaan, siksi sitä suositellaan mm. keittiöihin. Se antaa hieman syvemmän värjäävän tuloksen kuin muut öljyt, joiden ongelmana etenkin vaaleissa sävyissä on kyetä muuttamaan puu kyllin vaaleaksi. Parasta on lisäksi vielä sen päästöttömyys: VOC-arvo eli haihtuvat orgaaniset päästöt huoneilmaan tuotteella on tasan 0%!

Puuhun imeytyvien pintakäsittelyjen ominaisuus on myös sävyn voimakkuusvaihtelu puun syysuunnan ja tiheyden mukaan. Tämä esiintyy värjäävillä öljyillä, kun pigmenttiä imeytyy voimakkaammin mm. oksien ympärille ja muihin kohtiin, joissa puun luonnollisen vaihtelevuuden vuoksi pinta ottaa öljyä vastaan enemmän. Tietyillä puulajeilla, kuten männyllä ja koivulla, ilmiö näkyy selvemmin kuin esim. tammella tai vaahteralla. Näin syntyneet sävylaikut ovat osa puun ja pintakäsittelyn luonnollisuutta, ja ne tasoittuvat kulutuksen ja ajan myötä. Myös myöhemmin suoritettavat huoltokäsittelyt tasoittavat värisävyjä.
vertailutaulukko öljyvaha
Öljyvaha
Öljyvaha voi olla luonnollinen tuote kuten monet lattiaöljytkin, mutta teollisuus käyttää myös paljon valokovetteisia öljyvahoja. Tällaiset öljyvahat kestävät paremmin kuin luonnolliset öljyvahat, mutta ne ovat muovisideaineisia kemikaaleja, pohjimmiltaan siis eräänlaisia lakkoja.

Luonnollinen öljyvaha jättää pintaan vahakalvon, jonka tarkoituksena on mekaanisesti suojata puun pintaa, kuten lakankin. Vahalla on lakkaan verrattuna muutamia etuja: kolhut ja naarmut eivät näy sen pinnasta yhtä selvästi kuin kolhiintuneesta lakkapinnasta, koska vahapintaan ei tule lakalle tyypillistä kalvon repeämistä kolhun kohdalla. Ja jos tulee tarve paikalliselle korjaukselle, useimpia vahoja voidaan korjata uusimatta koko huoneen pintakäsittelyä. Vaha tekee kuitenkin puun pintaan kalvon, jonka myötä menetetään puun luonnollinen, välitön tuntuma. Vahapintaa voidaan ylläpitää lisäämällä vahaa, ja tarpeen tullen vahakerros voidaan poistaa ja tehdä tilalle kokonaan uusi.
vertailutaulukko lakka
Lakka
Lakkakäsittely antaa puulle parhaan suojan. Se muodostaa puun pintaan muovikalvon, joka ottaa vastaan naarmut ja estää likaa imeytymästä puuhun. Paksut, myrkylliset ja kellastuvat lakkapinnat ovat nykyään historiaa. Uuden sukupolven lakat ovat vesiohenteisia ja verrattain vähäpäästöisiä, ne eivät kellastu ja estävät myös allaan olevaa puuta kellastumasta. Ne pyrkivät säilyttämään puun mahdollisimman käsittelemättömän näköisenä, antaen silti hyvän suojan kulutusta vastaan. Lakka on kuitenkin aina kalvo puun pinnassa, ja se vähentää puun luonnollista tuntumaa.

Lakka suojaa puuta ja ottaa itse vastaan kulumisesta aiheutuvat vauriot, kuten naarmut. Kolhuilta mikään lakkakaan ei voi suojata, päinvastoin lakkapinta murtuu kolhusta, muuttuen paikka paikalta yleisesti epäsiistimmän näköiseksi. Lakkapinta kestää tyypillisesti kymmenisen vuotta, jonka jälkeen se hiotaan ja tehdään koko huoneen tai asunnon pintakäsittely uudelleen.

Lakkaus peittää puuaineksesta johtuvat sävyvaihtelut parhaiten, koska se ei juurikaan imeydy puuhun, vaan tarttuu sen pintaan. Tämän vuoksi lakkakäsitelty lattia on yleensä harmonisimman näköinen.